Elikkä kaikki lähti siitä, ku päätin Nipsun-marsun kuoleman jälkeen, että sitten ku muutan pois kotoo, hankin marsun tai kanin. No, viime keväänä rupesin sitte sitää omaa asunnon hankkimista miettimään. Tofu ku kuoli maaliskuun puolessa välissä, rupes ajatus uudesta lemmikistä tuleen mieleen. Tässä vaiheessa päätin että tuleva lemmikki olis hermeliini.
Kulu pari kuukautta ja kanikuume kasvo. Ongelmaks tuli se, että ruvettiin suunnitteleen Samin kanssa yhteen muuttamista ja se on mm. kissoille, koirille ja vähän kaikkille muillekki karvasille eläimille allerginen. mutta kun mä en pysty oleen ilman lemmikkiä ja oon siitä haaveillu jo 3vuotta! Miks pitää olla allergioita? Vili rupes toukokuun lopulla menee huonompaan kuntoon. Sen hampaita oli leikattu lyhyemmäks, eikä se pystyny enää syömään kunnolla kovaa ruokaa. Sitte sen mahaan oli ilmestyny patti, johon myöhemmin ilmesty rupee. Lopulta se patti oli kasvanu paljon ja se vuoti välillä verta. Lopulta jouduttiin tekeen vaikee päätös ja 30.5. Vili pääs takasin Tofun luo.
Nyt se uus lemmikki oli pakko saada, kotona oli niin tyhjän tuntusta ja oma kani oli ainoo asia, mikä pysty parantaa mun oloa. Vili kuoli keskiviikkona ja saman viikon lauantaina menin kierteleen Hämeenlinnan kauppoja, tietysti kävin myös tarkastamassa Pekan Akvaarion kanitarjonnan. Sieltä löytykin yks ihana poika, just luovutusikänen. Seuraavana päivänä menin Arjalle viemään kuvat, mitä olin Pumpulista ottanu, ja kerroin sille näistä mun kanihaaveista. Arja sano, että Tokeensuilla on ollu kanssa kaneja, että niillä saattais olla häkki ylimääräsenä. Jotenki vielä ootin äitiltä lupaa uuden lemmikin hankintaan, vaikkei sitä välttämättä ois tarvinnu. Lisäks se Samin allergia pyöri mielessä. Kaks viikkoo ku puhuin kaneista, äitin kommentit "vain mun kuolleen ruumiini yli" muuttu "tee mitä haluat" (mikä mulle tarkotti samaa kun saat ostaa kanin).
Soitin sitte Tokeensuille ja sovittiin että tuun kattoon sitä häkkiä lauantaina neljän aikaan. Mun piti ostaa se häkki vaan valmiiks, et sitten kun se oikea tulee vastaan ni sen voi heti viedä kotiin. No mehän sitten Riinan kanssa samana lauantai aamuna, 16.6.2012, lähettiin kaupungille katteleen uusia vaatteita, todellinen syy Hml lähtöön oli mennä kattoon vieläkö se pupu oli kaupassa, mihin 2viikkoo sitten ihastuin. Ei ollu, eikä ollu muitakaan kaneja. Hennalta tuli viestiä, että joko on kani hankittu, jonka seurauksena ajettiin Turenkiin, otettiin Henna kyytiin ja jatkettiin matkaa Riihimäelle kattoon millasseet kanitarjonnat siellä on. Sieläkään ei ollu yhtään hermeliiniä myynnissä. Meinas jo rupee vähän harmittaa. Henna soitti vielä Hyvinkäälle yhteen lemmikkikauppaan, josta ne oli aikoinaan Sallan marsut käynny hakeen. Myyjä sano että niillä on kaks hermeliiniä myynnissä, joten lähettiin kiireellä ajaan sinne, koska kello oli jo sen verran paljo et kaupat rupes menee kiinni ja oli sovittu se häkin osto.
Siellä se sitten oli, edellisenä päivänä luovutusikään tullu söpöliini, makas häkissä ylhäällä levyn päällä jalat suorana. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Se oli niin pieni ja söpö ja ihana ja kaikkee mahollista! Oli siellä häkissä kaks muutaki kania, yks, joka oli jo varattu ja toinen sinisen värinen. Stanleyhän sieltä lähti sitte meijän mukaan. Olin suunnitellu nimeeväni pupun Chesteriksi, Tunteet pelissä Jamien kanin mukaan, mutta päätinkin vain lyhentää kasvattajan antamaa nimeä, joten Hops-Ontop´s Stanley Cupista tuli Stanley.
Oli kuuma kesäpäivä ja Stanley makoili jalat suorana pahvilaatikossa koko automatkan. Ku päästiin kotona pihaan, iskä makas riippumatossa. Ku se huomas pahvilaatikon meijän mukana ni ensimmäinen kommentti oli "voi helvetti, mikä toi on?!". Äitin kommentit oli vähän samaa luokkaa "Voi jumankauta!" Heti ku saatiin vietyä pikkuvauva sisälle, lähettiin Hennan kanssa hakemaan sille häkkiä. Pian se äitin mieliki siitä muuttu, ei kauaa menny ku se jo kyseli, et saaks sitä silittää.
Mun suunnitelmana oli, että otan kanin muutamaa kuukautta ennen ku muutan pois kotoo, et jos sattuuki käymään niin, että Sami ei pysty elään kanin kanssa saman katon alla, ni äiti on kerenny tykästyy pupuun sen verran, et sitä ei haittaa vaikka se jäiski sitte sinne asustaan. Sitten ku se muutto läheni, äiti yritti omia mun kanin: "Sami on allerginen, et sä voi viedä Stanleytä, sun pitää jättää se tänne." Ikävähän sillä sitä tuli "Sä voit sitte tuoda sen aina tänne hoitoon" ja isänpäivänä ku käytiin siellä "voiku se on niin ihana, hankitaan meillekki kani". Onneks mun ei tarvinnu luopua Stanleystä, vaan Sami on pärjänny hienosti ilman allergisia oireita.
Voisin kirjotella vielä vaikka kuinka paljon siitä, kuinka ihana Stanley on, kuinka se nuolee naamaa, vetää iloloikkia, hyppii selänpäälle ja saa mut aina hymyilemään. Mutta eiköhän tää tarina riitä nyt tältä kertaa, loppuun vielä ensimmäinen kuva Stanley-vauvasta sen ensimmäisenä päivänä uudessa kodissa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti