pienet puput sairastaa

siitä on jo 3,5 vuotta kun stanleysta tuli mun oma pikku murmeli. koko tää aika on menny hirveen hyvin, suoli on toiminu, ruoka maistunu eikä lääkäriä olla tarvittu. viimeset kaksi kuukautta on ollu aika rankkaa aikaa, sillä eläinlääkäriasema helmessä ollaan saatu käydä lähes viikottain.  (jos joku etsii kanta-hämeestä eksoottisiin eläimiin erikoistunutta lääkäriä, niin tätä paikkaa voin kyllä ehdottomasti suositella!)

ensin neelalla korva turposi ja oli täynnä verta (antibioottia, loishäätö, primperania, korvatipat, kipulääke), sen jälkeen vielä kontrollikäynti, stanleyllä tuli pieni haava huuleen, joten sekin sai antibioottia, sitten stanley päätti olla muutaman päivän syömättä, koska mun poikaystävä on niin pelottava. just kun neelalla loppu antibioottikuuri korvan takia, huomasin että sen toinen pupilli on pienentynyt ja silmä oli samea. "voimakas uvetti, eli värikalvon tulehdus. tulehduksen voi aiheuttaa e. cuniculi" lisää lääkkeitä pupuille ja viikon päästä oli kontrolli. mitään muutosta ei ollu silmässä tapahtunu, mutta neela oli kuitenkin oma pirteä ittensä.

ei menny kun muutama päivä, niin huomasin stanleyn silmissäkin muutosta. stanleyllä pupillit oli normaalin kokoiset, mutta silmien linssissä oli samentumaa. samalla reissulla tutkittiin rauhotuksessa stanleyn suu, koska se oli alkanu vähän kuolaamaan ja sen suu kävi kokoajan, vaikkei se mitään syöny. hampaat oli nätit ja suu näytti ihan normaalilta.

tässä kohtaa alko stressi helpottaan. kummatki kanit on nyt tutkittu, kummallakin antibiootti-kortisonitipat pitämässä silmän oireet kurissa ja nyt saavat vaan nauttia elämästään niin pitkään kun silmät pysyy rauhallisena.

 meni taas muutamia päiviä ja neelalla oli just antibioottikuuri loppumassa. aamulla kiinnitin huomioo neelan nenään, näytti siltä kun se olis vuotanu. otan pupun syliin, että saan sen tutkittua paremmin. neelan nenä ei vuotanu, vaan pupusen huulesta tuli verta. kaksikolla oli ollu jokin aviokriisi menossa ja stanley oli purassu neelaa suuhun niin että lopulta kummaltakin piti poistaa heiluvien ylähampaitten katkenneet osat. neela on toipunu tästä kaikesta hyvin, eikä puolisokeus näytä haittaavan sitä. stanley taas oon laihtunu ihan älyttömästi, pikkusesta ei oo juuri muuta kun luut ja karvat jäljellä. pelletit ja herkut maistuu kyllä, mutta paino ei vaan nouse.

kaikkein kamalinta tässä on se, että mun vuokrakämpän omistaja vaihtu, jonka takia mun vuokrasoppari irtisanottiin. helmikuun loppuunmennessä pitäis muuttaa pois ja tääläpäin nota vapaita yksiöitä on vaikee löytää. todennäkösesti joudun muuttaa mun siskolle tai porukoille, mutta noi pikkukanit aiheuttaa lisävaivaa. porukoille en niitä voi viedä, ettei pikkusiskon viljami-kaniin tartu mitään ja siskolla on kissat tartuntavaarassa. pelkään myös että nevallekkin tulee kohta jotain. porukat varsinki on kovasti ehdottanu mulle, et päästäis pikkupuput paremmille porkkanamaille, koska ne ei kuitenkaan koskaan tuu enään täysin terveitä olemaan. luopuminen kaikkein rakkaimmista on vaan niin vaikeeta.

toivottavasti muilla on ollu parempi ja vähästressisempi joulu!

elo-syys

teininvahtina

saatiin nevan kanssa muutama viikko sitten nauttia maaseudun rauhasta, ku porukat lähti saariselälle lomailemaan ja me mentiin niille kotibileittenpilaajiks, eli vahtiin mun pikkusiskoo.

neva oli tyytyväinen, ku oli taas paljo tilaa sisällä missä mennä ja ulkonaki pääsi juoksenteleen vapaana useampaan kertaan viikon aikana. eniten neiti kuitenki tais tykätä olohuoneessa olevasta nojatuolista, jossa pikkusiskon kani viljamikin aina nukkuu. "muistat sitte laittaa portin sillei, ettei neva pääse olkkariin" tuli käskynä porukoilta. näin mä kyllä tein, mutta jotenki aina aamulla ku heräsin, ni neva nukkuu maailman tyytyväisimmän näkösenä viljamin tuolissa.  en ymmärrä miten se on aina sinne päässy, mut joka aamu se löyty sieltä haukottelemassa suu suurena ja venytteli niin söpön näkösenä, että lopulta päätin ottaa koko portin pois.

viikko meni ihan älyttömän nopeesti ja sitte olikin aika viedä neva kotiin ja lähtee ite juhannuksen viettoon. olin viimeviikolla saikulla, joten nevalla oli kokoajan seuraa, mutta viikonlopun se joutukin oleen melkein kokonaan yksin, ruoka-aikaan se pääsi vähän muuallekki jalotteleen ja näkemään kissoja. sunnuntaina ku tulin kotiin ja avasin keittiön oven, neva juoksi täysiä mun luo! neiti, joka ei yleensä hirveesti viihdy sylissä, ei meinannu nyt lähtee siitä pois ja illan se pyöri jaloissa kerjäämässä rapsutuksia, mikä ei myöskään tähänasti oo ollu normaalia.pari seuraavaa päivää menikin sitte pupuja halaillessa, kun viikonloppuna oli jääny vähän vähemmälle. tässä kuussa tuli myös täyteen 3 vuotta siitä, kun hankin stanleyn!

vauvastanley ekaa päivää kotona

kaikkea muuta paitsi pupuja

evakossa

työt opiskelija-assarina on tältä keväältä ohi ja maanantaina koittaa taas paluu nostintehtaalle kahen viikon lomailun jälkeen. hennalla on tällä viikolla muutamana päivänä yövuoro, ni lähettiin eilen nevan kanssa porukoille, ettei häiritty sen unia. oltiin pupun kanssa pitkään pihalla, ja neiti oli kyllä oikein tyytyväinen tästä! en meinannu pysyä kameran kanssa perässä ku neva loikki innoissaan pitkin pihaa ja mettiä.

yhessä vaiheessa neva pissaili useempaan kertaan päivässä hennan sänkyyn, söi johtoja ja oli kiukkunen kissoille. vaikka neiti saakin olla koko kämpässä vapaana aina ku joku vaan on kotona, siitä huomaa, että se silti kaipaa sitä ihmisenkin huomiota. nytte kun itellä on ollu enemmän aikaa olla kanien kanssa, on nevankin käytös muuttunu paljo parempaan suuntaan, eikä pissojakaan oo tarvinnu siivoilla enää mistään. musta ja frankikin anto pienet pusut neidille.

 

perheenlisäys

oon jo muutaman vuoden ajan suunnitellu kolmannen kanin hankintaa. olin vähän ajatellu perheenlisäyksen tapahtuvan syksymmällä, mutta vastaan tuliki jo nyt hyvä ehdokas. kovan pohdinnan jälkeen päätin laittaa kyselyä kyseisestä kanista ja niinhän siinä vaan kävikin, että muutamaa päivää myöhemmin lähettiin isosiskon kanssa noutamaan tätä 25.12.2013 syntynyttä esteristeytystä, lavella's palla di neve

vaikka olin pitkään jo pohtinu uuden kanin hankintaa, ni silti kyselyn lähettämisen jälkeen alko mietityttään. onks tää nyt ihan fiksua ja mitä jos stanley rupee hirveesti stressaan vieraan kanin hajuista ja ja ja.. mutta sitte ku näin nevan ekaa kertaa <3! en oo kyllä hetkeekään katunu tätä päätöstä, on se vaan niin ihana!

pikkupupuihin verrattuna neva on reippaampi, rohkeempi ja aktiivisempi.aluks nevaa kyllä vähän jännitti tulla ulos kopasta vieraaseen paikkaan, mutta ei siinä kauaa menny ku se loikki jo ympäri asuntoo.

nevan valtakuntaa on keittiö, tosin neidin mielestä se on liian pieni tila hänelle. ja se keittiö ei oikeeesti oo mikään ihan pienin. aamusin pitää varovasti avaa keittiön ovi, koska neva on sielä takana jo vastassa, valmiina lähteen seikkaileen olohuoneeseen. vielä toistaseks asun mun isosiskon kanssa samassa asunnossa, eli meijän eläintarhaan kuuluu kolmen kanin lisäks kolme kissaa. neva on rakastunu erityisesti frankiin, se välillä juoksee sen perässä kurnuttaen. aamusin nevalle pitää antaa ensimmäisenä ruoka, muuten se pyörii hätäsenä ympyrää kissojen häntien alla ja käy kaikkien kipot nuuhkimassa. lisäks neva tekee mielummin tarpeensa kissojen hiekkalaatikkoon tai hennan sänkyyn, kun omaan vessakippoonsa.

neva viettää mieluiten aikaa sielä missä kissatkin on ja haluis hirveesti tehä tuttavuutta niihin. stanleyn takia kissat on oppinu pelkään kaneja, joten nevaa pystyy hyvin pitään niitten kanssa samassa tilassa vapaana. alussa kissat juoksi aina karkuu jos neva oli tulossa kohti, mutta nyt muutaman viikon totuttelun jälkeen, kissat on antanu nevan jo vähän haistella niitä. ehkä jonain päivänä frank vielä lämpenee nevalle.