pienet puput sairastaa

siitä on jo 3,5 vuotta kun stanleysta tuli mun oma pikku murmeli. koko tää aika on menny hirveen hyvin, suoli on toiminu, ruoka maistunu eikä lääkäriä olla tarvittu. viimeset kaksi kuukautta on ollu aika rankkaa aikaa, sillä eläinlääkäriasema helmessä ollaan saatu käydä lähes viikottain.  (jos joku etsii kanta-hämeestä eksoottisiin eläimiin erikoistunutta lääkäriä, niin tätä paikkaa voin kyllä ehdottomasti suositella!)

ensin neelalla korva turposi ja oli täynnä verta (antibioottia, loishäätö, primperania, korvatipat, kipulääke), sen jälkeen vielä kontrollikäynti, stanleyllä tuli pieni haava huuleen, joten sekin sai antibioottia, sitten stanley päätti olla muutaman päivän syömättä, koska mun poikaystävä on niin pelottava. just kun neelalla loppu antibioottikuuri korvan takia, huomasin että sen toinen pupilli on pienentynyt ja silmä oli samea. "voimakas uvetti, eli värikalvon tulehdus. tulehduksen voi aiheuttaa e. cuniculi" lisää lääkkeitä pupuille ja viikon päästä oli kontrolli. mitään muutosta ei ollu silmässä tapahtunu, mutta neela oli kuitenkin oma pirteä ittensä.

ei menny kun muutama päivä, niin huomasin stanleyn silmissäkin muutosta. stanleyllä pupillit oli normaalin kokoiset, mutta silmien linssissä oli samentumaa. samalla reissulla tutkittiin rauhotuksessa stanleyn suu, koska se oli alkanu vähän kuolaamaan ja sen suu kävi kokoajan, vaikkei se mitään syöny. hampaat oli nätit ja suu näytti ihan normaalilta.

tässä kohtaa alko stressi helpottaan. kummatki kanit on nyt tutkittu, kummallakin antibiootti-kortisonitipat pitämässä silmän oireet kurissa ja nyt saavat vaan nauttia elämästään niin pitkään kun silmät pysyy rauhallisena.

 meni taas muutamia päiviä ja neelalla oli just antibioottikuuri loppumassa. aamulla kiinnitin huomioo neelan nenään, näytti siltä kun se olis vuotanu. otan pupun syliin, että saan sen tutkittua paremmin. neelan nenä ei vuotanu, vaan pupusen huulesta tuli verta. kaksikolla oli ollu jokin aviokriisi menossa ja stanley oli purassu neelaa suuhun niin että lopulta kummaltakin piti poistaa heiluvien ylähampaitten katkenneet osat. neela on toipunu tästä kaikesta hyvin, eikä puolisokeus näytä haittaavan sitä. stanley taas oon laihtunu ihan älyttömästi, pikkusesta ei oo juuri muuta kun luut ja karvat jäljellä. pelletit ja herkut maistuu kyllä, mutta paino ei vaan nouse.

kaikkein kamalinta tässä on se, että mun vuokrakämpän omistaja vaihtu, jonka takia mun vuokrasoppari irtisanottiin. helmikuun loppuunmennessä pitäis muuttaa pois ja tääläpäin nota vapaita yksiöitä on vaikee löytää. todennäkösesti joudun muuttaa mun siskolle tai porukoille, mutta noi pikkukanit aiheuttaa lisävaivaa. porukoille en niitä voi viedä, ettei pikkusiskon viljami-kaniin tartu mitään ja siskolla on kissat tartuntavaarassa. pelkään myös että nevallekkin tulee kohta jotain. porukat varsinki on kovasti ehdottanu mulle, et päästäis pikkupuput paremmille porkkanamaille, koska ne ei kuitenkaan koskaan tuu enään täysin terveitä olemaan. luopuminen kaikkein rakkaimmista on vaan niin vaikeeta.

toivottavasti muilla on ollu parempi ja vähästressisempi joulu!