oiskohan aika viedä nelly lääkäriin?

rupee jo vähän ärsyttään toi valeraskailu. tänään poistin nellyn pesästä kaks reilua kourallista karvoja, mitä se oli itestään nyhdänny.

PetExpo!

 aamulla lähettiin riinan kanssa junalla kohti messukeskusta

 

 miks meijän puput ei pysy tollee paikoillaan?

 petexpon lisäks siellä oli pienoismalleja, luomuruokaa, outlet- ja askartelutuotteita

 oon kovasti sitä mieltä et mun kanit ei oo oikeesti hermeliinejä

 ehkä meki viel hypätään joskus noin, tai sitte hankin sen kolmannen kanin

 ostin ittelleni älyttömänihanan kanikorun!

 ilmaisnäytteitä ja kanitatska! lisäks kiikutettiin kotiin kissanruokaa ettei hennan katit pääse laihtuu

 pupuille ostin pienen pesäputken 

ja vähän kuivattua punajuurta ja ananasta, ei oikeen maistunu

nyt on jalat ihan älyttömän kipeet, mut oli kyllä kiva reissu. oisin voinnu ostaa sieltä vaikka mitä ihanaa!

19/04/13

viime aikoina ei oo mitään ihmeellisempiä tapahtunu, oon vaan jumittanu kotona ja lukenu lasertekniikan kokeeseen, puuhaillu pupujen kanssa ja syöny. viime perjantai oli kyllä hieman poikkeuksellinen. päivällä käytiin koulussa syömässä vähän kinkkuananaspitsaa ja sitte 12 jälkeen lähin ajeleen turenkia kohti, koukkasin porukoitten kautta hakee hennan kämpän avaimen. eli tiedossa oli siis kissojen lenkitystä!

yritin ottaa puhelimella kuvia mustasta ja frankista, mutta kuten huomaa, ei oikein onnistunu..

mustan kanssa käytiin vähän mummulassa kyläilemässä.ku päästiin roskisten kohalle, musta lähti oikeen juokseen mummulan ovelle. sisälle päästessä suunnattiin ensimmäisenä häntä pörhössä mummulan  molli-kissan ruokakupille. sitte ku kippo vietiin pois, tutustuttiin vähän molliin ja nuoltiinki sitä. loppuajasta molli seuraa mustan perässä kaikkialle, ja jos se meni vähänki liian lähelle mustaa, ni neiti alko sähiseen. hauskin oli ku musta menee olkkarin kulmaan, sohvan sivulle. molli hyppäs sohvalle tarkkaileen, mitä musta siellä kulmassa tekee. mutta mihin musta oli kadonnu? molli katteli ihan ihmeissään, ku toista kissaa ei näkyny missään! todellisuudessa musta oli jo kipittäny keittiöön ja hypänny pöydälle kattoon, että oisko hälleki jotain syötävää, ku mummu laitto mulle kahvia ja keksiä.

sitte ku olin siinä saanu kahvit juotua ni lähettiin mustan kanssa jatkaan matkaa kotiinpäin. siinä sitte jotain pikkutyttöjä kyseli et saako kissaa paijata, mut mustalla oli niin kiire kotiin, ettei se kerenny jäämään rapsuteltavaks. seuraavaks oli frankin vuoro lähtee ulkoileen.vähän siinä mettässä pyörittiin ja leikitin sitä risulla, mut ei se oikeen viihtyny. vettäki oli alkanu jo vähän tiputteleen. frankki sisälle ja stefan vuoro. sen kanssa saiki sitte muutaman juoksuaskeleenki ottaa. jotain pikkupoikia tuli siihen leikkiaseittensa kanssa kyseleen, et mitä mä vakoilen niitä. stefa päätti käyttää tilaisuuden hyväks ja meni puskeen päällään toisen pojan jalkaan ja saiki tältä rapsutuksia. niin ja se kehu stefaa nätiks kissaks.

sitte ku oli kolmisen tuntia menny kisujen kanssa ni lähin ajaan takas mallinkaisille. siellä mun piti vaan nopeesti sahaa parit puupalat pupuille estepuomeiks, ku sami ei tykkää ku vien kaukosäätimet. siinä sitte ku kattelin et mitä ylimääräsiä puutavaroita iskällä on, ni sieltä löytyki kaikki tarvittavat kahteen kokonaiseen esteeseen. päätin ne siinä sitte samalla kans väsätä, joten yllättäen mun nopee käynti porukoilla ei jäänny ihan hirveen nopeeks, olin joskus kaheksan aikaan kotona.

nyt ollaan stanleyn kanssa melkein päivittäin vähän koitettu hyppiä. hypätään jo 30cm korkeutta ja pituutta, vähän on vielä hyppääminen epävarmaa, mut kolme 20cm estettä peräkkäin menee jo hienosti. noi vanhat verhotangot ei oo kyllä mikkään parhaat estepuomit, täytys jostain ettii jotkut vähän köykäsemmät vaihtoehdot. 

huomenna petexpo!! toivottavasti sielt löytyis jotain kivaa pupuille. ja tiistaina juhlitaan vappua ja viikonpäästä tähän aikaan oonki hollannissa! aaaaaaa jännittäää!!

Hops-Ontop´s Stanley Cup

Stanleyllä oli lauantaina 1v. synttärit ja sen kunniaks aattelin tänne kirjottaa  siitä, kuinka me päädyttiin yhteen tän ihanan pikkupupun kanssa.

Elikkä kaikki lähti siitä, ku päätin Nipsun-marsun kuoleman jälkeen, että sitten ku muutan pois kotoo, hankin marsun tai kanin. No, viime keväänä rupesin sitte sitää omaa asunnon hankkimista miettimään. Tofu ku kuoli maaliskuun puolessa välissä, rupes ajatus uudesta lemmikistä tuleen mieleen. Tässä vaiheessa päätin että tuleva lemmikki olis hermeliini.

Kulu pari kuukautta ja kanikuume kasvo. Ongelmaks tuli se, että ruvettiin suunnitteleen Samin kanssa yhteen muuttamista ja se on mm. kissoille, koirille ja vähän kaikkille muillekki karvasille eläimille allerginen. mutta kun mä en pysty oleen ilman lemmikkiä ja oon siitä haaveillu jo 3vuotta! Miks pitää olla allergioita? Vili rupes toukokuun lopulla menee huonompaan kuntoon. Sen hampaita oli leikattu lyhyemmäks, eikä se pystyny enää syömään kunnolla kovaa ruokaa. Sitte sen mahaan oli ilmestyny patti, johon myöhemmin ilmesty rupee. Lopulta se patti oli kasvanu paljon ja se vuoti välillä verta. Lopulta jouduttiin tekeen vaikee päätös ja 30.5. Vili pääs takasin Tofun luo.

Nyt se uus lemmikki oli pakko saada, kotona oli niin tyhjän tuntusta ja oma kani oli ainoo asia, mikä pysty parantaa mun oloa. Vili kuoli keskiviikkona ja saman viikon lauantaina menin kierteleen Hämeenlinnan kauppoja, tietysti kävin myös tarkastamassa Pekan Akvaarion kanitarjonnan. Sieltä löytykin yks ihana poika,   just luovutusikänen. Seuraavana päivänä menin Arjalle viemään kuvat, mitä olin Pumpulista ottanu, ja kerroin sille näistä mun kanihaaveista. Arja sano, että Tokeensuilla on ollu kanssa kaneja, että niillä saattais olla häkki ylimääräsenä. Jotenki vielä ootin äitiltä lupaa uuden lemmikin hankintaan, vaikkei sitä välttämättä ois tarvinnu. Lisäks se Samin allergia pyöri mielessä. Kaks viikkoo ku puhuin kaneista, äitin kommentit "vain mun kuolleen ruumiini yli" muuttu "tee mitä haluat" (mikä mulle tarkotti samaa kun saat ostaa kanin).

Soitin sitte Tokeensuille ja sovittiin että tuun kattoon sitä häkkiä lauantaina neljän aikaan. Mun piti ostaa se häkki vaan valmiiks, et sitten kun se oikea tulee vastaan ni sen voi heti viedä kotiin. No mehän sitten Riinan kanssa samana lauantai aamuna, 16.6.2012, lähettiin kaupungille katteleen uusia vaatteita, todellinen syy Hml lähtöön oli mennä kattoon vieläkö se pupu oli kaupassa, mihin 2viikkoo sitten ihastuin. Ei ollu, eikä ollu muitakaan kaneja. Hennalta tuli viestiä, että joko on kani hankittu, jonka seurauksena ajettiin Turenkiin, otettiin Henna kyytiin ja jatkettiin matkaa Riihimäelle kattoon millasseet kanitarjonnat siellä on. Sieläkään ei ollu yhtään hermeliiniä myynnissä. Meinas jo rupee vähän harmittaa. Henna soitti vielä Hyvinkäälle yhteen lemmikkikauppaan, josta ne oli aikoinaan Sallan marsut käynny hakeen. Myyjä sano että niillä on kaks hermeliiniä myynnissä, joten lähettiin kiireellä ajaan sinne, koska kello oli jo sen verran paljo et kaupat rupes menee kiinni ja oli sovittu se häkin osto.

Siellä se sitten oli, edellisenä päivänä luovutusikään tullu söpöliini, makas häkissä ylhäällä levyn päällä jalat suorana. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Se oli niin pieni ja söpö ja ihana ja kaikkee mahollista! Oli siellä häkissä kaks muutaki kania, yks, joka oli jo varattu ja toinen sinisen värinen. Stanleyhän sieltä lähti sitte meijän mukaan. Olin suunnitellu nimeeväni pupun Chesteriksi, Tunteet pelissä Jamien kanin mukaan, mutta päätinkin vain lyhentää kasvattajan antamaa nimeä, joten Hops-Ontop´s Stanley Cupista tuli Stanley.

Oli kuuma kesäpäivä ja Stanley makoili jalat suorana pahvilaatikossa koko automatkan.  Ku päästiin kotona pihaan, iskä makas riippumatossa. Ku se huomas pahvilaatikon meijän mukana ni ensimmäinen kommentti oli "voi helvetti, mikä toi on?!". Äitin kommentit oli vähän samaa luokkaa "Voi jumankauta!" Heti ku saatiin vietyä pikkuvauva sisälle, lähettiin Hennan kanssa hakemaan sille häkkiä. Pian se äitin mieliki siitä muuttu, ei kauaa menny ku se jo kyseli, et saaks sitä silittää.

Mun suunnitelmana oli, että otan kanin muutamaa kuukautta ennen ku muutan pois kotoo, et jos sattuuki käymään niin, että Sami ei pysty elään kanin kanssa saman katon alla, ni äiti on kerenny tykästyy pupuun sen verran, et sitä ei haittaa vaikka se jäiski sitte sinne asustaan. Sitten ku se muutto läheni, äiti yritti omia mun kanin:  "Sami on allerginen, et sä voi viedä Stanleytä, sun pitää jättää se tänne." Ikävähän sillä sitä tuli "Sä voit sitte tuoda sen aina tänne hoitoon" ja isänpäivänä ku käytiin siellä "voiku se on niin ihana, hankitaan meillekki kani". Onneks mun ei tarvinnu luopua Stanleystä, vaan Sami on pärjänny hienosti ilman allergisia oireita.

Voisin kirjotella vielä vaikka kuinka paljon siitä, kuinka ihana Stanley on, kuinka se nuolee naamaa, vetää iloloikkia, hyppii selänpäälle ja saa mut aina hymyilemään. Mutta eiköhän tää tarina riitä nyt tältä kertaa, loppuun vielä ensimmäinen kuva Stanley-vauvasta sen ensimmäisenä päivänä uudessa kodissa

valeraskaus

eilen ku pääsin koulusta kotiin, mua odotti pieni yllätys. nelly rakensi ittellensä pesää kovaa vauhtia yläkerran mökkiin. rupesin heti googletteleen kanien valeraskaudesta, mitä ihmiset on aiheesta keskustellu ja mitä pitäis tehdä. mun tiedon etsinnät häiriinty pahasti, ku nelly päätti sisustaa pesänsä meijän olohuoneen karvamaton langoilla. useista kialloista huolimatta, mattoa ei jätetty rauhaan, jotan rullasin sen kasaan ja vein sen makuuhuoneeseen turvaan. sitte ku ei enään ollu mattoa, mistä saada pesäntäytettä, nelly yritti viedä verhot! koitin mennä ottaa niitä sen suusta pois mut tyttö piti lujaa kiinni ja koitti kiskoo niitä mukanaan. lopulta verhon nurkka irtos vähän klipsustaki. lopulta nelly luovutti ja nostin verhoja ikkunalaudalle, ettei se ylety enää niihin.

Lueskelin netistä, että valeraskaus on stressaavaa (omistajalle ja kanille) ja että se saattaa kestää kuukaudenki! kumpikaan meistä tuskin kestää kuukauden tommosta pesänrakennustouhua. nelly sydän hakkas kokoajan tuhatta ja sataa. pakko oli kokoajan kerätä kaikkea mahollista pesään, mm. munakenno, vessapaperirulla ja stanleystäki käytiin repiin tuppoja irti ku se nukku, omat karvat jätettiin rauhaan.
pikkuhiljaa ruvettiinki taas syömään sitä heinää, eikä vaan viety niitä pesään ja alettiin muutenki rauhottuun. onneks tätä pesätouhua ei kestäny ku muutamia tunteja. stanley käviki sitte hoitamassa pikkupupua pesässä ja söi heinät sieltä sillävälin kun nelly otti päiväunia rankan rakennustyön jälkeen.

tänään mulla oli matikantunnit peruttu ja koulu alko vast 11.30. heräsin kuitenki jo joskus vähän kaheksan jälkeen, ja aattelin tulla kertoon tänne eilesen tapahtumista. siinä sitte ku olin hetken kirjotellu, ihmettelin ku netti katkes. menin sitte kattoon nettipoksia, et palaaks siellä kuinka valot. no, eihän siihen laatikkoon tullu mitään virtaa ku joku rusakko oli käynny puremassa virtajohdon poikki.. sami ei oikeen ilahtunu ku menin makuuhuoneeseen katkennu johto kädessä. oltiin kymmenen aikaa elisalla kyselemässä uutta johtoo. saatiinki sitte samanlainen, ehjä piuha mukaan, ihan ilmatteeks(iskä ois kyllä saannu korjaa sen jos ne siitä ois hirveesti velottanu) ja saatiin vielä digipoksiinki johto, joka jostain kummansyystä on puoliks poikki. huomenna käyn porukoilta hakeen omenapuun oksia, ni jos ne niitä sitte nakertelis ajankuluks ja jättäis johdot rauhaan.

hedelmäsalaattia ja munakenno

 

vihaan veroja

sain tossa viimeviikon perjantaina viestin opteamilta, että tuothan verokortin viimestään tiistaina 9.4. , muuten joudutaan ottaa 60% palkasta. huomasin tosiaan sen viestin sen verran myöhään, etten enää perjantaina pystyny sitä viemään. pääsin maanataina 8.4. koulusta kaheltatoista ja kotimatkalla kävin viemässä sen verokortin. eilen sitten kun tuli palkkakuitti kotiin, olin ihan fiiliksissä, et sain 10,18e tunnilta, ku sillo 2010 vuonna olin kassalla 8,12e tuntipalkalla. on se kiva ku tota kautta saa suoraa kunnon palkan, eikä mitään paskaa harjottelijan palkkaa. sitte tuli vielä launtailisät, joten yhteensä tienasin siltä päivältä 117e. sillä saa vaikka mitä kivaa pupuille petexposta!

rupesin siinä sitte tarkemmin katteleen sitä palkkakuittia, ja tajuun, et ne on ottanu siitä sen 60% veroo ja sain siitä 8h lauantaipäivästä alle 40e! ja tosiaan, en oo tän vuoden puolella tienannu vielä ollenkaa, joten multa ei ois pitäny lähtee yhtää veroja.. hieman ehkä vitutti. se niistä petexposhoppailuista ja hollannin tuliaisista. soitin sitte sinne opteamille, et miks näin on tapahtunu, vaikka toin ennen sitä 9.päivää sen verokortin. oli kuulemma ollu vähän hidas posti ja se oli ollu forssassa vasta 10.päivä.. tän jälkee täytinki sitten opintolainahakemuksen.

muista: älä tee ruokaa kiukkusena!

...sillä siitä ei seuraa mitään muuta kuin pohjaan palanutta ruokaa ja levylle sulanutta muovia

niin ja tietysti vielä huonompi fiilis

Nelly-neiti karkuteillä

Nyt on jo huhtikuuta menny viikko. yleensä tähän aikaa on voinnu jo hyvästellä toppatakit ja muut talvivaatteet, mutta ei. tänään pitäs päivällä sataa LUNTA! ihan tosi, eiks se kesä vois tulla jo? kohta me vietetään kesälomaa joulukuussa ku rupee nää vuodenajat menee ihan sekasin. koska foreca ei oo suraaville kymmenelle päivälle lupaillu mitään loistosäätä, ni käytiin puputtimien kanssa eilen nauttimassa auringosta ulkona, vielä kun siihen on mahollisuus.

mun piti yksin käyttää kummatkin, mutta ku olin jonkin aikaa ollu stanleyn kanssa pihalla, tuli sami sinne nellyn kanssa. vaihettiin samin kanssa pupuja, ku mulla oli kamera ulkona mukana ja halusin nellystäki kuvia, eikä se oikeen onnistunu stanley toisessa kädessä. pikkuduracel ei oikeen jaksa olla pihalla paikoillaa, toisin ku nelly, joka kököttää puskassa maastoutuneena ja leikkii ninjaa. 

puput kävi sitte välillä nuuhkimassa toisiaan ja pujottelivat toistensa hihnojen alta. stanley ku meni nellyn hihnan alta, nostin kättäni niin et sami ois menny sielt alta. se siinä sitte yritti tehä kaiken mahollisimman hankalaks mulle, etten sais hihnaa sen pään yli. siinä se kyllä onnistuki. en pitäny tarpeeks lujaa hihnasta kiinni ja yhtäkkiä oliki nelly vapaana. se pelästy perässä kolisevaa flexiä ja lähti pinkomaan etupihalle, onneks sinne eikä autotielle! siinä kohtaa ku tajuun et mitä tapahtuu, olin ihan varma etten nää sitä pikkutyttöö enää koskaa. 

sami anto mulle stanleyn ja lähti juokseen nellyn perää. onneks se juoksi siinä pihalla vaan tuttua reittiä, isoo lumikasaa ympäri. sami esti toisen reitin autotielle ja mä toisen. siinä sitte hetken aikaa ku nelly oli joussu jonki aikaa täysiä ihme ku se ei kuollu sydänkohtaukseen siinä panikoidessa se rupes selkeesti väsymään. tässä kohtaa perun kaikki pahat puheet siitä, että on tota lunta vielä jäljellä, nimittäin lopula nellyn flexi jäi jumiin lumikasaan! lähin äkkiä juokseen sinne ja ku sain hihnasta kiinni oli tosi helpottunu olo. nellykää ei jaksanu siinä vaiheessa enää lähtee kiskoo sitä hihnaa irti lumesta vaa makas siellä pannukakkuna paikoillaan. sami otti märän pupun syliinsä ja lähettii kaikki neljä sisälle. 

sisällä sitten ku nellystä oli pyyhkeellä pahimmat mudat putsattu pois ja päästetty lattialle vapaaks, raukkaparka meni heti häkkiin kulmaan kököttämään. koitin antaa porkkanaaki mut ei maistunu. annoin sen sitte olla rauhassa siellä häkissä, kävin välillä tarkastamassa että se hengittää vielä. kyllä se sitte lopulta myöhemmin uskals tulla pois häkistä ja söiki ihan normaalisti ja on antanu silittää syödessä. toivottavasti tän tapahtuman takia ei tuu hirveesti pakkia ton kesyyntymisen suhteen, koska ollaan taas vähän edetty. ja toivon myös ettei tämmöstä irtipääsemistä tuu enää koskaa toiste tapahtumaan. joskus ihmettelin et miten stanley oli voinnu päästä riinalta pakoon pihalla flexin kanssa, mutta näköjään se on mahollista. 

sitte vielä kuvia mitä napsin noista ulkona. aurinko paisto niin paljo että noista ei oikeen tullu mitään hyivä, eikä nellyä muutenkaa meinaa tuolta mudan ja ruskeitten risujen ja lehtien keskeltä erottaa.